Olen keramiikkataiteilija Anni Paunila ja valmistan keraamisia esineitä perinteisin käsityötekniikoin. Työskentelen työhuoneellani Riihimäellä Välittäjä3-taiteilijayhteisössä.
Tunnistat tekemäni esineet ”asavi”-leimastani. (a=anni + savi= asavi)
Aloitin opintoni Taideteollisessa korkeakoulussa 1998 ja valmistuin Taiteen maisteriksi vuonna 2003. Maisterin lopputyöni käsitteli kosketuksen merkitystä keramiikkamuotoilussa lähinnä sarjatuotettujen esineiden näkökulmasta. Kosketuksen merkitys ei ole kuitenkaan jättänyt minua rauhaan, vaan koen sen yhä olennaiseksi. Keramiikkaa ei voi tehdä vain silmillä, mukana tulee olla kädet, kosketus muotoon, paino, tuntu.
Käyttöesineet ovat vahvasti läsnä arkemme rituaaleissa ja koskettelemme niitä toistuvasti. Tunnistamme lempikuppimme. Samoin sen hajoamisen aiheuttaman menetyksen tunteen. Merkitykselliset esineet ovat ainutkertaisia, niitä ei voi korvata. Rakkaat arjen esineet synnyttävät riemua. Mikä ilo juoda kahvinsa kauniista kupista!
Muotoilussa arvostan ajattomuutta, yksinkertaisia muotoja, joilla pyrin ilmentämään materiaalin olemusta. Muodot ovat seurausta minun ja materiaalin välillä käytävästä jatkuvasta vuoropuhelusta. Käsityö mahdollistaa inhimillisen kosketuksen siirtymisen tekijältä käyttäjälle.
Käsityö on meditatiivista tekemistä, jota rytmittävät toistot, liikesarjat, jotka keho oppii vuosien varrella. Tekemisestä tulee zen-tila, jossa aika ja paikka katoavat. Yhtäkkiä löytää itsensä kymmenien dreijattujen astioiden keskeltä.
Käytän työssäni perinteisiä käsityötekniikoita kuten dreijausta ja valamista. Dreijatut esineet syntyvät pyörivän dreijan ja savenvalajan vuorovaikutuksessa. Tekniikka on tuhansia vuosia vanha. Esineet vangitsevat hetken, saven ja tekijän käsien liikkeen, kosketuksen. Erilaisilla savimassoilla on erilaiset luonteet. Haluan että tämä näkyy esineissäni. Saatan jättää esineen pintaan sormieni piirtämiä uurteita, mielestäni tämä on viehättävää ja ainutkertaista.
Olen yksi tekijä, lenkki vuosituhantisessa ketjussa. Muodot syntyvät käsistäni. Vuosien toisto on syövyttänyt muodon anatomian sormenpäihini. Niiden tuntumasta on kiinni muoto. Päiväni kulku, tunteeni, määrittävät myös syntyviä esineitä. Siksi, kuten päiväni, nekään eivät ole samankaltaisia.
Valetut esineet toistavat samaa muotoa, vaikka pieniä eroavaisuuksia paksuudessa ja viimeistelyssä esiintyy. Kipsimuotteihin valetaan nestemäistä savea, josta vesi haihtuu kapillaarisesti kipsin kautta. Muotin sisäpinnalle muodostuu kerros, esineen seinämä. Valaminen on tekniikkana yksinkertainen, mutta ei helppo. Sen hallitseminen vaatii vuosien harjaantumista. Jokainen esine viimeistellään valun jälkeen käsityönä. Muotteja keramiikan valmistuksessa on hyödynnetty jo antiikin Roomassa.
Lasite on erilaisista mineraaleista valmistettu seos esineen pinnassa. Nämä seokset voivat sisältää esimerkiksi savea ja puutuhkaa tai maasälpää, kvartsia, liitua ja kaoliinia. Erilaisia lasitteissa käytettäviä mineraaleja on lukuisia, joista olen valinnut pääosin niitä, joita louhitaan Suomesta. Lasitteet värjätään joko metallinoksidein, -karbonaatein tai -sulfidein tai keraamisin pigmentein tai sekä että. Lasite on mineraaleista ja vedestä valmistettu liuos, jolla kertaalleen poltetun esineen pinta kuorrutetaan. Lasitan esineet kaatamalla ja kastamalla, jolloin esineen pintaan muodostuu paksu ja kestävä lasituskerros. Osa lasituksistani syntyy useita lasituksia kerroksittain yhdistelemällä. Valmistan itse kaikki käyttämäni lasitukset, joiden reseptiikan olen kehittänyt viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. Kehitystyö on hidasta, mielenkiintoista ja jatkuu edelleen.
Lasitukseni ovat myrkyttömiä ja paitsi kauniita myös elintarviketurvallisia ja konepesun kestäviä. Myös lasituksessa pyrin yksilöllisyyteen, elävyyteen, uniikkiuteen. Poltan työni sähköuunissa 1250-1260 asteeseen.
Yksi minulle merkittävistä kokemuksista on ollut tutustuminen aasialaiseen keramiikan traditioihin. Opiskeluaikanani perehdyin puu- ja kaasu-uuneilla tehtäviin pelkistäviin polttoihin. Vietin yhden lukukauden Flagstaffissa Arizonassa, missä poltimme perinteisiä japanilaistyyppisiä puu-uuneja. Sain osallistua työpajoihin, joita pitivät Ryoiji Koie, Don Bendel ja Don Reitz. Mikä alkuvoima!
Puu-uunikeramiikassa on läsnä voimakkaasti tuli, poltto ja sen arvaamattomuus, luonnonvoimat. Tätä kautta törmäsin myös japanilaiseen wabi sabi-estetiikkaan, joka pohjaa ajatukseen siitä, että epätäydellisyydessä asuu täydellisyys. Tai oikeastaan siihen, että täydellisyys ja epätäydellisyys ovat olemassa samaan aikaan, ne ovat yhtä.
Wabi sabi edustaa jotain täysin vastakkaista maailmaa ja suhdetta olemiseen kun teollistunut nyky-yhteiskunta. Se korostaa ihmisen ja luonnon suhdetta ja vuorovaikutusta, hetkiemme ainutkertaisuutta. Soetsu Yanagi ja Leonard Koren osaavat avata aihetta laajemmin.
Teollinen sarjatuotanto on mielestäni ongelmallista, ei paitsi ympäristöllemme vaan myös hengellemme. Koneiden ja tuotantotekniikan ehdoilla tuotetaan tuhansia persoonattomia keskenään samankaltaisia, korvattavissa olevia tuotteita, joista puuttuu ihmisen kosketus kokonaan. Esineiden muoto on alisteinen koneiden tehokkaalle käytölle ja muotoilussa tehdään loputtomia kompromisseja tuotantotekniikan ja tehokkuuden ehdoilla. Myös materiaalin olemus pyritään häivyttämään käyttämällä äärimmilleen puhdistettuja raaka-aineita, joista koostetaan pääosin täysin hygieenisiä kappaleita. Näin esineistä erkanee ihmisyys.
Taide- ja taidekäsityö synnyttää ja vahvistaa ihmisen maailmaa, se luo ainutkertaisia merkityksiä, esineitä, jotka ovat tärkeitä, korvaamattomia. Taidekäsityö on sekä menneisyyttä että tulevaisuutta.
Keraaminen materiaali on lähes ikuista ja olen viehättynyt ajatuksesta, että joku voi löytää valmistamani esineen käyttökelpoisena 10 000 vuoden päästä. Savi muuttuu pehmeästä, muovailtavasta kovaksi, pysyväksi, vangiten siihen tekemämme jäljet, muodon ikuisiksi ajoiksi. Keramiikan elementit ovat maa, ilma, tuli ja vesi. Keramiikka on maa jalkojemme alla.
Näistä ajatuksista syntyy vastuu pyrkiä luomaan mahdollisimman kauniita ja toimivia esineitä. Jokainen valmistamani esine on minulle tärkeä ja toivon että se on tärkeä myös sinulle, joka esineen hankit. Toivon, että esine kulkee merkityksellisenä kumppaninasi arjen rituaaleissa, elämässä.